3.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/22

Esittelijä:

Lutz RIBBE

1.1

ETSK on tyytyväinen komission analyysiin ja kannattaa komission tekemiä ehdotuksia voimakkaasti. On jo enemmän kuin korkea aika asettaa kuluttaja eurooppalaisen energiapolitiikan keskiöön ja antaa hänelle laajat mahdollisuudet aktiiviseen toimintaan.

1.2

Komission tiedonannossa mainitut tekijät, jotka estävät ”kuluttajia tuottamasta energiaa omaan käyttöön”, ovat ongelma, joka on ratkaistava pikaisesti. Valitettavasti tiedonannossa ei kuitenkaan käsitellä riittävästi sitä, missä ja miten nämä esteet käytännössä ilmenevät ja mitä niiden poistamiseksi on tarkalleen ottaen tehtävä. Komissio laatinee tästä erillisen asiakirjan.

1.3

ETSK pitää oikeana komission omaksumaa lähestymistapaa, jossa pyritään tiedostamaan ja ottamaan paikallissidonnaisuus aiempaa paremmin huomioon ja edistämään sitä sekä vahvistamaan paikallisten markkinatoimijoiden osallistumista.

1.4

Kysymys siitä, miten energiajärjestelmät on toteutettava, on strategisesti tärkeä. Tehokkaimman kokonaisjärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan kilpailua, ja kyse on paljon muustakin kuin pelkästä tuotannosta ja tavanomaisesta markkinoille saattamisesta.

1.5

Kysynnänohjauksella tulee olemaan keskeinen merkitys. Sitä varten on ensin luotava myös kuluttajapuolelle mm. tekniset edellytykset (älykkäät mittarit, älykkäät verkot), ja tämä on nähtävä ja rahoitettava osana verkon kehittämistä.

1.6

Kulutuksenohjausjärjestelmien pitäisi antaa kuluttajille mahdollisuuksia muuhunkin kuin vain energiankulutuksensa mukauttamiseen ja siten rahan säästämiseen. Komissio toteaa hyvin perustein, että ”[h]ajautetut tuotanto- ja varastointivaihtoehdot yhdistettynä kysyntäpuolen joustoon voivat lisätä kuluttajien mahdollisuuksia tyydyttää ja hallita (osaa) energiatarpeistaan itse ryhtymällä energian tuottajiksi ja kuluttajiksi ja pienentää siten energialaskuaan”  (1) (nk. tuottajakuluttajat).

1.7

On kehitettävä uusia kannustinmalleja, joissa kaikkia markkinatoimijoita palkitaan järjestelmää palvelevasta oman energiankäytön säätelystä, suorasta energian toimituksesta sekä huippuenergian varastoinnista ja säätöenergian käyttöön asettamisesta eli aktiivisesta kuormituksen hallinnasta.

1.8

Komission kuvailemat uuden, tuottajakuluttajakeskeisen lähestymistavan edut osoittavat selvästi, ettei lähestymistapa toimi vain ”keskitettyjen tuotantolähteiden” täydentäjänä. Kyse on siitä, että kuluttajat eli yritykset, kansalaiset, kunnalliset energialaitokset yms. voivat itsenäisesti ja vapaasti päättää ottaa aktiivisen roolin tulevassa energiajärjestelmässä muun muassa tuottamalla aktiivisesti energiaa, huolehtimalla omasta energiankäytöstään, varastoimalla energiaa ja saattamalla sitä myös itse markkinoille.

1.9

Komissio ei määrittele omaa tuotantoa ja käyttöä tiedonannossaan riittävän hyvin. Esitetyt esimerkit osoittavat, että komission käsitys tuottajakuluttajakeskeisestä lähestymistavasta on liian suppea. ETSK:n mielestä oman tuotannon ja käytön ei pidä katsoa viittaavan vain oman kulutuksen kattavaan sähköön, joka on tuotettu itse omin laitteistoin verkon sähkömittarista erillään, vaan ne on ymmärrettävä paljon laajemmin.

1.10

Tällaisia muita, laajemmin käsitettyjä yhteisöllisiä tuottajakuluttajarakenteita on kehittymässä, mutta niiden tiellä on suuria esteitä. Uudenlaisten liiketoimintamallien soveltaminen lisäisi kuluttajan uuden, aktiivisen roolin painoarvoa ja avaisi upouusia mahdollisuuksia tuottaa jalostusarvoa. Niihin on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota sähkön kuluttajien asemaa vahvistettaessa.

1.11

Laajemmin ymmärretyt oman tuotannon ja omavaraisuuden muodot, joissa hyödynnetään julkisia verkkoja – luonnollisestikin maksua vastaan –, antavat myös vuokralaisille, pienehköille yrityksille tai osuuskuntien jäsenille mahdollisuuden omaksua aktiivinen ja vastuullinen rooli energiamarkkinoilla ja ansaita tai säästää rahaa. Oman tuotannon ja käytön käsitteen määritteleminen liian suppeasti onkin sosiaalipoliittisesti epäoikeudenmukaista ja talouspoliittisesti syrjivää.

1.12

Komission tavoittelema hajautettu energiajärjestelmä edellyttää myös hajautettuja toimintatapoja markkinoiden suhteen (2). Kuluttajan pitäisi saada valita vapaasti paitsi energian myyjä myös sen tuottaja.

2.1

Energiaunionin strategisissa puitteissa esitetään visio energiaunionista, ”jonka keskiössä ovat kansalaiset, jotka sitoutuvat energiajärjestelmän muutokseen, saavat uusista teknologioista hyötyä energialaskujensa pienentyessä ja osallistuvat aktiivisesti markkinoiden toimintaan, ja jossa suojellaan heikoimmassa asemassa olevia kuluttajia”  (3).

2.2

Vaikka Euroopan energia-ala on viime vuosina jo muuttunut merkittävästi, kuluttajat – ts. kotitaloudet, yritykset ja teollisuus – eivät ole voineet eivätkä voi kaikilta osin hyödyntää käynnissä olevaa energia-alan muutosta eli hallita energiankulutustaan ja pienentää energialaskuaan muun muassa seuraavien tekijöiden vuoksi:

2.3

Sähkömarkkinoiden uuden rakenteen (4), uuden teknologian hyödyntämisen sekä uusien ja innovatiivisten energiapalveluyritysten avulla on tarkoitus antaa kaikille kuluttajille mahdollisuus osallistua kattavasti energia-alan muutokseen, jotta he voivat ohjata kulutustaan paremmin energiatehokkaiden ratkaisujen suuntaan ja siten säästää rahaa ja vähentää energiankulutusta kokonaisuudessaan.

2.4

Samalla kuluttajan roolin on määrä muuttua: tarkoituksena on, että kuluttajat voivat sekä reagoida energiantarjontaan ja energiapalveluihin aiempaa paremmin ja joustavammin ja hyötyä niistä että ryhtyä itse toimimaan aktiivisesti energian tuottajina.

2.5

Komissio puhuu ”kolmen pilarin strategiasta”, joka koostuu

ja joka on tarkoitus toteuttaa kymmenkohtaisen toimenpidesuunnitelman avulla.

3.1

ETSK on erittäin tyytyväinen komission analyysiin ja kannattaa tehtyjä ehdotuksia voimakkaasti. On jo enemmän kuin korkea aika asettaa kuluttaja eurooppalaisen ja jäsenvaltiokohtaisen energiapolitiikan keskiöön, sillä erinäiset kestävyysajattelun mukaiseen ja resurssitehokkaaseen energiahuoltoon liittyvät tavoitteet voivat saada hyväksyntää ja niiden toteuttamisessa voidaan saavuttaa huomattavaa edistystä vain, jos kuluttajat kaikissa yhteiskuntaluokissa saavat laajat mahdollisuudet toimia aktiivisesti ja vastuullisesti energia- ja ympäristöpoliittisten kokonaistavoitteiden hyväksi.

3.2

ETSK toteaa, että kuluttajilla on riittämättömien sääntelypuitteiden vuoksi erittäin rajallinen rakenteellinen ja strateginen merkitys monien jäsenvaltioiden energiajärjestelmissä. Tällaiset puitteet ilmentävät sitä, ettei kuluttajien aktiivista roolia ole tähän asti ymmärretty poliittisesti riittävän hyvin. Esitetyt ehdotukset näyttävät tätä taustaa vasten olevan omiaan asetettujen tavoitteiden (mm. energiankulutuksen vähentäminen energiatehokkuutta ja energiansäästöä lisäämällä, siirtyminen puhtaisiin energialähteisiin energiantuotannossa, kulutuksen mukauttaminen paremmin tarjontaan, joka vaihtelee vastaisuudessa yhä voimakkaammin, verkkoihin kohdistuvan paineen vähentäminen ja niiden tehostaminen kysynnänohjauksen avulla sekä toimijoiden moninaisuuden lisääminen) toteuttamiseen kuluttajien kannalta avoimella ja kustannustehokkaalla tavalla.

3.3

Kuluttajien oikeuksien ja mahdollisuuksien lisääminen edellyttää samalla kuitenkin myös kuluttajien valistamista siitä, että heidänkin on kannettava vastuuta ja hyväksyttävä se, että mukautukset ovat välttämättömiä. Tämä on monille uutta.

3.4

Tähän vastuuseen ei voida pakottaa, vaan kaikkien osapuolten (myös poliittisten toimijoiden) on opittava ja harjaannuttava siihen. Siksi kuluttajien osallistumista energiataloudelliseen päätöksentekoon, tuotantolaitoksia, energiaverkkoja (myös älyverkkosovelluksia) ja varastointijärjestelmiä koskeviin investointeihin sekä laitosten, verkkojen ja varastojen hallinnointiin on ehdottomasti lisättävä.

3.5

Loppukäyttäjien energiakustannusten tulee olla sekä kohtuullisia (kilpailukykyyn ja energiaköyhyyteen liittyvä ongelma) että oikeudenmukaisia (siten, että rasitteet ja hyödyt jakautuvat tasapuolisesti). Energiahinnoista ja -teknologioista on aiemmin ollut usein erityistä etua niille, joilla on ja jotka pystyvät hyödyntämään erityisosaamista ja asiantuntemusta, valmiuksia sekä taloudellisia ja teknisiä resursseja. Järjestelmä, jossa ei pyritä korjaamaan tätä epätasapainoa, vähentää muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien luottamusta markkinoita kohtaan.

3.6

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että energiaköyhyyttä, joka on kasvava sosiaalinen ongelma, on paras torjua suoraan sosiaalipoliittisin toimenpitein. Tästä huolimatta on tärkeää, että energian kuluttajien asemaa parannettaessa pyritään myös poistamaan epätasapainoa ja epäoikeudenmukaisuutta markkinoilta.

3.7

Tiedonannossa todetaan hyvin perustein erittäin selvästi, että tiedonsaannin ohella varsinainen kuluttajien päätöksiin vaikuttava avaintekijä on lopullinen (brutto)hinta. Vaikka ihmiset ovat huomattavasti aiempaa tietoisempia ilmastonsuojeluasioista ja uusiutuvaan energiaan on alettu suhtautua myönteisesti, ennen kaikkea hinta ratkaisee, säästetäänkö energiaa, toteutetaanko energiatehokkuustoimia ja käytetäänkö ympäristöä säästäviä energialähteitä. Tässä yhteydessä on huolehdittava siitä, etteivät etenkään heikossa asemassa olevat kuluttajat ole täysin suojattomia äärimmäisiä hintapiikkejä vastaan vaan että otetaan käyttöön (teknisiä) mekanismeja, joiden avulla he saavat toivotut edut käytännöllisesti katsoen automaattisesti.

3.8

Uusi kehityssuuntaus on se, että kuluttajat eivät kysy vain alueellisesti tuotettuja maataloustuotteita vaan myös uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvissa voimaloissa tuotettua ”alueellista sähköä”. Lähes kaikkialla sääntelyjärjestelmä kuitenkin estää energiayhtiöitä vastaamasta tarjonnallaan tähän lisääntyneeseen kysyntään, ja tämä koskee ennen kaikkea sellaisia energiayhtiöitä, joissa kuluttajien on mahdollista vaikuttaa yritystoimintaa koskeviin päätöksiin suoraan, kuten lähienergiayhtiöissä tai tietyissä kunnallisissa liikelaitoksissa.

3.9

Tilanne on epätyydyttävä kahdessa suhteessa. Ensinnäkään markkinoiden toiminta ei ole tehokasta, koska kuluttajien mieltymyksiin ja tarpeisiin ei vastata. Toiseksi vihreän sähkön alueellinen tarjonta lisää energian arvostusta yleensäkin ja kannustaa energian kuluttajia pidemmälle meneviin energiansäästö- ja energiatehokkuustoimenpiteisiin sekä joustomahdollisuuksien käyttöön uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvan sähköntuotannon vaihteluiden tasoittamiseksi.

3.10

ETSK pitää tärkeänä komission omaksumaa lähestymistapaa, jossa pyritään tiedostamaan ja ottamaan paikallissidonnaisuus aiempaa paremmin huomioon ja edistämään sitä sekä vahvistamaan tuntuvasti paikallisten markkinatoimijoiden osallistumista. Näin voidaan myös ilmoittaa todellinen kulutuspaikalla eikä tuotantopaikalla määräytyvä hinta.

3.11

Kysymys siitä, miten energiajärjestelmät toteutetaan, on strategisesti tärkeä. Tehokkaimman kokonaisjärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan kilpailua, ja kyse on paljon muustakin kuin pelkästä tuotannosta ja tavanomaisesta markkinoille saattamisesta. Siksi yksittäisten jäsenvaltioiden tekemät yksipuoliset päätökset tiettyjen markkina- tai järjestelmäasetelmien valinnasta ovat usein hätiköityjä. Erityisesti on päästävä eroon paitsi tuotannon ja markkinoille saattamisen tarkastelusta toisistaan erillisinä myös sähkö-, lämpö- ja liikennealan välisestä eronteosta.

3.12

Energiajärjestelmiä on arvioitava sen mukaan, missä määrin ne täyttävät nämä vaatimukset. Sähköalasta poiketen kuluttaja on lämmön ja liikenteen osalta ollut aina tiiviimmin mukana alueellisissa prosesseissa. Energia- ja ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa onnistutaan paremmin, jos energiajärjestelmien asetelmaa ollaan valmiita mukauttamaan kuluttajien osallisuuden ja osallistumisen sekä sähkö-, lämpö- ja liikennealojen lähentymisen edellyttämällä tavalla. Näin ollen moni seikka tukee sitä, että hajautetut energiajärjestelmät olisivat muita parempia. ETSK viittaa tältä osin energiamarkkinoiden rakennetta käsittelevään lausuntoonsa (5).

3.13

Uusien järjestelmien käytettävyyteen on kiinnitettävä runsaasti huomiota. Niiden on oltava yksinkertaisia ja läpinäkyviä, eivätkä ne saa missään nimessä vaatia kuluttajilta liikaa. Tekniset välineet tämän takaamiseksi ovat jo olemassa.

3.14

Aluksi on kuitenkin tarpeen luoda Eurooppaan yhtenäiset puitteet kaikkien energiantuotantoon liittyvien kustannusten, myös ulkoisten kustannusten, sisällyttämiseksi täysin energiahintoihin. Komitea vaatii todellisten kustannusten periaatteen tinkimätöntä noudattamista (6): kuluttajan on pystyttävä tulkitsemaan lopullisia kuluttajahintoja vaivattomasti ja luotettavasti. Tiettyjen energialähteiden suorista tai epäsuorista tuista johtuvia vääriä hintasignaaleja ei voida kompensoida markkinajärjestelyin, olivatpa nämä kuinka läpinäkyviä, joustavia tai avoimia tahansa.

4.1.1

Kuluttajan rooli energia-alalla saattaa lähivuosina muuttua perusteellisesti, mikäli poliittista tahtoa löytyy. Tästä syystä on täysin tarkoituksenmukaista, että suurin osa komission tiedonannosta käytetään tämän aihealueen käsittelyyn. Kyse ei ole vain teknisistä ja kauppaoikeudellisista asioista vaan ratkaisevista rakenteellisista muutoksista, jotka johtavat nykyistä demokraattisempiin energiaprosesseihin.

4.1.2

Jotta kuluttajat voivat hallita kulutustaan omavastuisesti nykyistä paremmin, heillä on parempien tietojen ohella oltava ensinnäkin tekniset ja taloudelliset edellytykset tätä varten. Siellä, missä yksilöllistä kulutusta ei nykyään vielä mitata (eikä näin ollen laskuteta) tai voida mitata (eikä laskuttaa), tilanne on korjattava pikimmiten. Tarvittavia uusia mittareita asennettaessa olisi panostettava suoraan älykkääseen mittaukseen.

4.1.3

Kulutustietojen saantia olisi komission näkemysten mukaan parannettava pikaisesti. Tähän kuuluu myös se, että niille noin 28 prosentille kuluttajista, joilla ei vuoden 2020 jälkeen todennäköisesti edelleenkään ole käytettävissään älymittaria, annetaan oikeus saada sellainen pyynnöstä. Taloudelliset edellytykset ovat olemassa vain siinä tapauksessa, että mahdolliset säästöt koituvat kaikilta osin loppukäyttäjän hyväksi eikä niitä mitätöidä jälleen uusilla kiinteämääräisillä maksuilla.

4.1.4

Jotta älymittarit saadaan nopeasti yleiseen käyttöön, kuluttajalle ei saa aiheutua käyttöönotosta lisäkustannuksia. Mittareiden asennuskustannukset on laskettava verkkokustannuksiin. Valmistajia varten on luotava yhtenäiset ja tiukat tietosuojaa ja yhteyskäytäntöjä koskevat puitteet.

4.1.5

Se, ettei käyttöönotosta aiheudu lisäkustannuksia, on kuitenkin vain yksi olennainen ja välttämätön edellytys sille, että kuluttajat hyväksyvät älymittarit. Lisäksi tarvitaan vankkaa luottamusta verkonhaltijoihin, sähköntoimittajiin ja -myyjiin, jotka hoitavat tietojen keräämisen ja analysoinnin. Tämän luottamuksen rakentaminen on sitä vaikeampaa, mitä etäämpänä kuluttajat ovat näistä yrityksistä. ETSK:n mielestä on täysin selvää, että kuluttajien tietosuojan on oltava mahdollisimman korkeatasoista, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että heidän on päästävä rajoituksitta tutustumaan kaikkiin tietoihinsa.

4.1.6

Kuluttajilla on jo käytettävissään muutamia mahdollisuuksia etsiä edullisempia tarjouksia nykyisiltä markkinoilta. Komission toteamuksen, että ”[e]nergiantoimittajan vaihtamisen on oltava teknisesti helppoa, nopeaa ja luotettavaa”, olisi oltava itsestäänselvyys EU:ssa, joka on luotu tavaroiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi. Siksi vaihtomaksujen ja -seuraamusten poistamista ei pidä ”harkita”  (7) vaan ne on poistettava!

4.1.7

Mahdollisuus valita palveluntarjoaja ja neuvotella sopimusehdoista on markkinakilpailun keskeisiä elementtejä. Yksi tähän liittyvä indikaattori on se, kuinka usein palveluntarjoajaa vaihdetaan. Vaihtaminen on yhä yleisempää, mutta vaihtoasteet ovat monissa jäsenvaltioissa erittäin alhaisia (8). Tämä johtuu kuluttajien riittämättömästä tiedonsaannista ja muista nykyisistä markkinaesteistä.

4.1.8

Vaikka palveluntarjoajan vaihtaminen on kuluttajalle tärkeä väline, kilpailun toimivuutta ei voida mitata pelkästään vaihtoasteen ja hinnan perusteella. Asiakastyytyväisyys, paikallissidonnaisuus sekä paikallisten toimijoiden yhteiskunnallinen aktiivisuus ovat jo nyt yhä tärkeämpiä tekijöitä energiantoimittajaa valittaessa, aivan kuten myös vastuuhenkilöiden läsnäolo paikan päällä. Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia paitsi siitä, miten sähkö tuotetaan, myös siitä, missä ja kuka sen tuottaa. Siksi on tärkeää, että he saavat valita vapaasti sekä sähkönmyyjän että energiantuottajan.

4.1.9

Kilpailua tullaan siis käymään sekä hinnoilla että laadulla. Jos verkko- ja tuotantokustannukset esitetään avoimesti, saattaa hieman kalliimmin tuotettu sähkö, jonka siirtokustannusten osuus on pienempi, osoittautua kokonaisuudessaan edullisemmaksi. Tämä vaatii kuitenkin sekä etäisyydenmukaista hinnoittelua verkkokustannusten osalta että mahdollisuutta saattaa uusiutuvista energialähteistä itse tuotettu sähkö sellaisenaan suoraan ja omatoimisesti markkinoille tasapuolisin kilpailuedellytyksin.

4.1.10

Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, ettei sosiaali-, rakenne- ja aluepoliittisia tavoitteita voida saavuttaa valtiovallan ohjailemin tai sääntelemin energiahinnoin.

4.1.11

ETSK pitää komission näkemyksiä kysynnänohjauksesta, omasta energiantuotannosta ja -käytöstä sekä kuluttajien osallistumisen lisäämisestä välittäjien ja kollektiivisten järjestelyjen kautta ehdottoman tärkeinä, sillä ne mahdollistavat aivan uusia kehityssuuntauksia.

4.2.1

Komission asiakirjassa esitetyt esimerkit siitä, miten kysyntää on onnistuttu ohjaamaan jo vakiintunein keinoin, mm. dynaamisen hinnoittelun avulla (sähköntoimitussopimuksissa) ja joustavia automaattisia kysynnänohjausjärjestelmiä käyttäen, osoittavat vaikuttavalla tavalla oikeaksi sen, että ”[e]nergiatehokkuus ja kysynnänohjaus ovat usein parempia vaihtoehtoja kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi kuin se, että rakennetaan tai pidetään toiminnassa enemmän voimalaitoksia tai verkkojohtoja”  (9).

4.2.2

Loppukäyttäjien aktiivinen osallistuminen edellyttää kuitenkin sitä, että joustavien tariffien tarjoamat edut kompensoivat mahdolliset välttämättömät investoinnit kohtuullisen lyhyessä ajassa. Tämän vuoksi hintasignaalien on todella pidettävä paikkansa, eli tilanteen, jossa sähköä on tarjolla runsaasti (esim. erittäin tuulisella tai aurinkoisella säällä) ja kysyntä on vähäistä tai jossa kysyntä on runsasta ja tarjontaa on vähän, on heijastuttava valittavina oleviin lopullisiin kuluttajahintoihin.

4.2.3

Hintasignaaleista on tiedotettava kuluttajille (mahdollisimman automaattisesti), jotta he voivat käyttää niitä hyväkseen. Tarvitaan mahdollisimman itsesääteleviä järjestelmiä, sillä muutoin hyötymään pääsisivät vain tekniikkaan perehtyneet asiakkaat. Kuluttajan on voitava itse päättää siitä, missä määrin hän haluaa osallistua näiden markkinoiden toimintaan.

4.2.4

Nämä ”uudet, aktiiviset kuluttajat” osallistuvat kulutuksenohjaukseen todennäköisesti sitä tiiviimmin, mitä välittömämmin he ovat itse mukana tekemässä päätöksiä infrastruktuuritoimenpiteistä ja mitä enemmän he osallistuvat tuotantolaitosten, verkkojen ja varastojen hallinnointiin ja niihin tehtäviin investointeihin. Tämän vuoksi kaikilla kansalaisten osallistumisen ja lähienergian muodoilla tai muilla yhteisöllisesti järjestäytyneillä tuottajakuluttajarakenteilla on suuri merkitys sähkömarkkinoilla. Näitä yhteyksiä esitellään komission asiakirjassa kuitenkin liian vähän.

4.3.1

Kulutuksenohjausjärjestelmät antaisivat kuluttajille mahdollisuuksia muuhunkin kuin vain energiankulutuksensa mukauttamiseen. Komissio toteaa hyvin perustein, että ”[h]ajautetut tuotanto- ja varastointivaihtoehdot yhdistettynä kysyntäpuolen joustoon voivat lisätä kuluttajien mahdollisuuksia tyydyttää ja hallita (osaa) energiatarpeistaan itse ryhtymällä energian tuottajiksi ja kuluttajiksi ja pienentää siten energialaskuaan”  (10).

4.3.2

Tämä onnistuu kuitenkin vain, jos saadaan aikaan todella uusia, asetettujen tavoitteiden mukaisia markkinarakenteita eikä pyritä vain muuttamaan nykyistä järjestelmää niin, että uudet energiamuodot saadaan sovitettua siihen (11).

4.3.3

On kehitettävä uusia kannustinmalleja, joissa palkitaan järjestelmää palvelevasta oman energiankäytön säätelystä, suorasta energian toimituksesta sekä huippuenergian varastoinnista ja säätöenergian käyttöön asettamisesta. Tämä ei edellytä pelkästään sitä, että kriteerit järjestelmän palvelemiselle määritellään uudestaan, vaan lisäksi on kehitettävä uusi visio siitä, mikä voi yhä hajautetummassa energiaympäristössä olla ”tulevaisuuden energiajärjestelmä”. Missään nimessä ei ole hyväksyttävää pitää kiinni perinteisestä järjestelmäkäsityksestä, joka on peräisin ajalta, jolloin jatkuvan peruskuorman tuotannosta huolehtivat tavanomaiset ydin- ja hiilivoimalat.

4.3.4

Komissio luettelee tiedonannossaan myös muita uusiutuvan energian hajautetun tuotannon tuomia etuja. Niihin kuuluu muun muassa se, että voidaan vähentää verkon hävikkiä ja ylikuormitusta ja siten pienentää verkkokustannuksia pitkällä aikavälillä. ETSK on asiasta aivan samaa mieltä, mutta jäsenvaltiot eivät tähän mennessä ole tiedostaneet ja ottaneet näitä hyötyjä riittävästi huomioon.

4.3.5

Tämän uuden, tuottajakuluttajakeskeisen lähestymistavan tuomien etujen seikkaperäinen esittely tiedonantoon liittyvässä valmisteluasiakirjassa (12) osoittaa selvästi, ettei lähestymistapa toimi vain ”keskitettyjen tuotantolähteiden” tarkoituksenmukaisena täydentäjänä. Kyse on siitä, että kuluttajat voivat itsenäisesti ja vapaasti päättää ottaa aktiivisen roolin tulevassa energiajärjestelmässä huolehtimalla omasta energiantuotannostaan ja -käytöstään, varastoimalla energiaa ja saattamalla sitä itse markkinoille.

4.3.6

Komissio ei kuitenkaan määrittele omaa tuotantoa ja käyttöä tiedonannossaan riittävän hyvin. Tiedonantoon liittyvässä valmisteluasiakirjassa esitetyt esimerkit (13) osoittavat pikemminkin, että komission käsitys omasta tuotannosta ja käytöstä on liian suppea. ETSK:n mielestä ne on ymmärrettävä laajemmin eikä niiden pidä katsoa viittaavan vain omatuotanteiseen sähköön, joka on tuotettu omin laitteistoin verkon sähkömittarista erillään. Esimerkkinä mainittakoon talon katolla olevin laitteistoin tuotettu aurinkosähkö, ts. mikä tahansa sähkö, jota saadaan käyttämättä julkista verkkoa tai siirtämättä sähköä sen välityksellä. Tähänastinen käsitys, että tuotantolaitoksen haltija ja loppukäyttäjä ovat sama henkilö, on syytä murtaa, sillä se kattaa vain omavaraisuuden yhden erityismuodon.

4.3.7

Laajemmin käsitettyjä tuottajakuluttajarakenteita on kehittymässä, mutta niiden tiellä on toistaiseksi vielä suuria esteitä. Esimerkkinä näistä rakenteista mainittakoon liiketoimintamalli, jossa energiaosuuskunnat markkinoivat sähkönsä suoraan jäsenilleen tai lähienergiayhtiöt toimittavat sähkönsä lähiympäristön sähkönkuluttajille ilman, että se kulkee pörssin tai myyjän kautta. Tällaisten mallien soveltaminen lisäisi huomattavasti kuluttajan uuden, aktiivisen roolin painoarvoa ja loisi edellytyksiä upouusille liiketoimintamalleille. Niihin on kiinnitettävä huomiota sähkön kuluttajien asemaa vahvistettaessa.

4.3.8

Oman tuotannon ja käytön käsitteen laajentaminen on tärkeää myös siksi, että tähänastinen suppea tulkinta (jossa tuotantolaitoksen haltija ja loppukuluttaja samaistetaan) kohdistuu vain yhteen aktiivisten kuluttajien erityisryhmään. Tällöin oma energiantuotanto ja -käyttö on mahdollista ainoastaan niille kuluttajille, joilla on riittävästi pääomaa laitteistoinvestointeihin ja ennen kaikkea tarpeeksi tilaa (esimerkiksi rakennuksissaan tai niiden katolla) laitteiston asentamiseen. Esimerkiksi vuokralaiset jäisivät käytännössä käsitteen ulkopuolelle. Sama koskee elinkeinoelämän sähkönkuluttajia, etenkin pienehköjä yrityksiä tai yrityksiä, joilla ei ole suuria omia tiloja.

4.3.9

Laajasti ymmärretyissä oman tuotannon ja omavaraisuuden muodoissa, joissa hyödynnetään julkisia verkkoja – luonnollisestikin maksua vastaan –, on sen sijaan kyse toimintamalleista, jotka antavat myös vuokralaisille, pienehköille yrityksille, osuuskuntien jäsenille tms. mahdollisuuden toimia aktiivisina ja vastuullisina tuottajakuluttajina energiamarkkinoilla ja ansaita tai säästää rahaa. Oman tuotannon ja käytön käsitteen määritteleminen liian suppeasti onkin sosiaalipoliittisesti epäoikeudenmukaista ja talouspoliittisesti syrjivää.

4.4.1

Komission asiakirjassa todetaan myös seuraavaa: ”Useissa jäsenvaltioissa on käynnistetty yhä useammin kollektiivisia järjestelyjä ja paikallisyhteisöjen hankkeita. Yhä useammat kuluttajat ovat mukana kollektiivisessa energiantuotannossa ja osuuskuntamuotoisissa järjestelyissä hallitakseen paremmin energiankulutustaan. Tällainen kuluttajien toteuttama innovointi johtaa myös kuluttajia palvelevaan innovointiin ja synnyttää uusia liiketoimintamalleja. Syntyy energiapalveluyrityksiä, ostoyhteenliittymiä, välittäjiä, tietoa käsitteleviä yrityksiä ja muita välittäjäyrityksiä ja usein myös kuluttajajärjestöjä, jotka auttavat kuluttajia tekemään parempia energiasopimuksia ja vapauttavat ne hallinnollisista menettelyistä ja raskaalta selvittelytyöltä. Tämä avaa myös uusia mahdollisuuksia paikallisyhteisöille ja viranomaisille, joiden alueelliset ja paikalliset energia-aloitteet voivat paikallistasolla tarjota arvokkaan yhteyden päätöstentekijöiden, kansalaisten ja innovoijien välille”  (14).

4.4.2

ETSK:n tekemä tutkimus lähienergiasta (15) osoittaa selvästi, että etuja on vielä koko joukko muitakin (esim. hyväksynnän edistäminen uusia laitoksia rakennettaessa, aluetaloudelliset kehitysmahdollisuudet ja investointien rahoitus). ETSK totesi kaikkien vierailun kohteena olleiden jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan olevan erittäin valmis tukemaan aktiivisesti asianmukaisia yksityisiä ja yhteisöllisiä toimintamalleja ja/tai soveltamaan niitä itse. Usein ne kuitenkin vielä epäonnistuvat oikeudellisten vaatimusten, byrokraattisten esteiden tai muun tietoisen tai tiedostamattoman syrjinnän vuoksi.

4.4.3

Esimerkkinä mainittakoon, että kansalaiset, joilla on yhteinen lähituulivoimala, eivät useinkaan voi saada ja käyttää omatuotanteista sähköään suoraan vaan heidän on saatettava se markkinoille myyjän välityksellä ja ostettava se sitten taas itse takaisin. Tämä ei vastaa ETSK:n käsitystä ”aktiivisesta osallistumisesta markkinoiden toimintaan”.

4.4.4

Komissio toteaa tiedonannon johdannossa, että oman energiantuotannon ja -käytön estävät tekijät ovat ongelma, joka on ratkaistava. Sitä, missä ja miten nämä esteet käytännössä ilmenevät ja mitä niiden poistamiseksi pitää tehdä, ei kuitenkaan käsitellä riittävästi. Monista jäsenvaltioista saadut kokemukset osoittavat, että käytännössä kansalliset sääntelyviranomaiset usein estävät oman tuotannon ja käytön, omavaraisuuden tai suoran energiantoimituksen käsitteiden laajemmassa merkityksessä tai ainakin vaikeuttavat niitä taloudellisesti ja byrokraattisesti. Esimerkkeinä voidaan mainita Espanja ja Saksa. Komitea kehottaakin komissiota laatimaan tiedonantoon liittyvän valmisteluasiakirjan (16) pohjalta erillisen asiakirjan, joka otetaan mukaan kuulemisprosessiin ja jossa esitetään, mitä tahallisia ja tahattomia hankaluuksia tuottajakuluttajakeskeisten toimintamallien tiellä on, millaisia byrokraattisia esteitä on olemassa ja miten syrjintä on tarkoitus poistaa.

4.4.5

Välittäjien roolista käytävässä keskustelussa tulisi käsitellä myös suurten myyjien riippumattomuutta. Sen turvaamiseksi olisi tarkoituksenmukaista pohtia tarkemmin välittäjien liiketoimintamalleja ja kysymystä siitä, keitä niiden toimeksiantajat ovat.

5.1

Uusi energiajärjestelmä kehittyy alhaalta käsin. Verkotetuista laitteista muodostuu älykkäitä asuntoja, näistä taas älykkäitä rakennuksia ja näistä edelleen aktiivisia verkon osia. Älykodit ovat käytännössä uuden energiajärjestelmän perusta ja myös hyvä oppimis- ja kokemusympäristö uudelle, aktiiviselle kuluttajalle. Jo olemassa olevista lukuisista mahdollisuuksista on tiedotettava nykyistä paremmin.

6.1

Yhtenäiset ja luotettavat tietosuojadirektiivit luovat perustan ja edellytykset nykyaikaisten viestintäjärjestelmien nopealle ja tulevaisuuden haasteet kestävälle käyttöönotolle. Tässä yhteydessä on määriteltävä,

6.2

ETSK pitää välttämättömänä, että kuluttaja on ja pysyy tietojensa omistajana ja että ne ovat kaikilta osin hänen hallinnassaan ja saatavillaan, jotta hän voi tarkistaa, korjata ja poistaa niitä ja ottaa tiedot mukaansa vaihtaessaan palveluntarjoajaa.